Kvantiteetti (kielitiede)

Kvantiteetti eli pituus on kielen fonologinen piirre. Se toteutuu äänteiden suhteellisina kestoeroina, jotka erottavat sanojen merkityksiä.^[1] Maailman kielissä vokaalien kvantiteetti on ilmiönä konsonanttien kvantiteettia yleisempi, mutta kumpaakin esiintyy sekä yksin että yhdessä.^[2]

Suomessa sekä konsonanteilla että vokaaleilla on kaksi kvantiteettia: lyhyt ja pitkä. Saman äänteen eri kvantiteetti erottaa sanojen merkityksiä, esim. tulen–tuulen, tulen–tullen. Äänteiden absoluuttisiin kestoihin vaikuttaa mm. puhenopeus (tempo), joten kummallekaan kvantiteetille ei ole mahdollista antaa yksiselitteistä kestoarvoa vaan ne riippuvat ympäristöstä.^[1]

Kvantiteetin fonologinen tulkinta voi vaihdella. Vaikka ominaisuus itsessään on prosodinen, suomessa kuvataan (ja sen oikeinkirjoituksessa kirjoitetaan) sekä konsonanttien että vokaalien pitkä kvantiteetti ns. identiteettiryhmätulkintana, jossa pitkä äänne on fonologisesti kaksi peräkkäistä samaa äännettä: aa [aː], tt [tː].^[3] Pitkää konsonanttia kutsutaan myös geminaataksi.

1. ↑ ^{a b} Kvantiteetti Tieteen termipankki. 3.5.2015. Viitattu 29.5.2023.
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä :1 ei löytynyt
3. ↑ Karlsson, Fred: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne, s. 71. WSOY, 1983.